M tuli luokseni eilen illalla, ja lähti aamulla. Ehdimme viettää puoli päivää yhdessä, tai yhden yön lähinnä. Aika paljon ehtii lyhyessä ajassa.

Halasimme pitkään eteisessä kun M tuli. Tarjosin M.lle iltapalaa. Puhuimme kuulumisia läpi; töihin liittyvää ja muuta. Aika nopeasti siirryimme kuitenkin sänkyyn. Ehdimme nukkumisen lisäksi rakastella useita kertoja.

M kertoi kaivanneensa minua. Minäkin olin ehtinyt kaivata häntä. Mutta olen vähän varovainen sanomaan mitään. Ehkä X teki minut joissain asioissa turhan varovaiseksi. En halua mitään suurta rakastumista nyt, kun siitä viimeksi tuli vain suurta surua. M on hyvää seuraa. Hänen seurassaan rentoudun ja nautin keskusteluista. Seksi M.n kanssa on aivan hurjaa. Parasta seksiä tähän mennessä elämässäni.

En halua tästä oikeaa suhdetta. Oikeastaan se on aika hullua. Minulle käy epämääräinen ei-suhde. Ystävyys, joka on ajautunut seksisuhteeksi. Imartelevaa että M kaipaa minua. Ja kertoo pitävänsä minusta. Mutta en halua mitään siitä hankaluudesta mitä suhteen myötä tulee. Varsinkaan kun M on naimisissa. Ehkä tilanne olisi toinen jos ei olisi.

Välillä ajattelen että on kätevää kun M on naimisissa, ja suhteemme ei voi muutttua oikeaksi suhteeksi. Meillä on ihanaa yhdessä. Keskustelut sujuvat, osaamme jopa olla eri mieltä rakentavasti. M inspiroi minua. Mutta käytännön asioissa tulisi ongelmia. M asuu muualla, eikä muuttaisi Helsinkiin vaikkei olisi naimisissa. Hän on minua 10v vanhempi, jota varmaan pohtisin jos meillä olisi oikea suhde. Paradoksaalisella tavalla on siis kätevää kun M on naimisissa ja mitään tällaisia käytännön asioita ei tarvitse miettiä. Niitä ei tarvitse ratkaista.

M.n lähdettyä ei tuntunut yhtään hyvältä että hän on naimisissa. En tiedä milloin taas tapaamme. Tuskin siihen kauhean pitkään menee. Luulen että M järjestää itsensä luokseni, koska ei kestä olla pois.

Tunnen vieläkin M.n kädet hyväilemässä minua, vaikka hän lähti jo puoli vuorokautta sitten.