En ole kertonut ei-suhteistani kenellekään. En ystäville tai perheelle. En pidä sopivana sotkea toisten avioliittoa. Itse pyrin olemaan sotkematta. Vaikka tietysti ei-suhteeni ovat miesten puolelta vaimon pettämistä, ja siksi väärin. Ja asian paljastuminen  varmasti sotkisi avioliiton.

Kuten kirjoitin, en elättele toiveita elämästä S.n kanssa. En halua häntä osaksi arkeani.

S.n suhteen yritin ensin itse pitää rajoja, jotka hänen olisi pitänyt pitää. Siis ajattelin, ettei ole oikein tehdä sellaista joka loukkaisi vaimoa. Asiat kuitenkin etenivät pikkuhiljaa. Tekstareiden suhteen olen joskus miettinyt jäävätkö ne S.n puhelimeen, josta ne voivat löytyä. Toivottavasti eivät. Oman puhelimeni tyhjennän heti, vaikkei sitä kukaan muu pääse tutkimaan.

Tietysti olisi pitänyt pitää rajat. Mutta välillä iskee läheisyyden ja hellyyden tarve. Myös seksin tarve. En halua harrastaa irtosuhteita. Lopulta vaihtoehtona on ollut ei-suhteesta saatava hellyys ja läheisyys, tai elämä ilman hellyyttä. Herään joka aamu yksin, ja käyn nukkumaan yksin. Selviän arjesta aina yksin. Joskus on tarve tulla nähdyksi ihanana, seksikkäänä, haluttavana. Saada osakseen ihailua.

Tiedän, että toimin väärin, mutta en jaksa moralisoida itseäni.