Nyt kun olen muutaman kerran tavannut M.ää ja meillä on ollut todella mukavaa yhdessä, huomaan hellyyden kaipuun lisääntyneen. Sinkkunahan sitä tottuu tulemaan toimeen ilman hellyyttä, kun on pakko. Nyt tekisi kokoajan mieli päästä halailemaan ja hyväilemään. Yritin tutkailla itseäni, onko kyse ihastumisesta, mutten oikein sellaistakaan tunnista. M on mielestäni viehättävä ja viihdyn hänen seurassaan hyvin. Mutta en koe olevani ihastunut saati rakastunut häneen. Ihastumiseenhan liittyy tarve jatkuvaan yhdessä nyhjäämiseen, mutta tämä on muuta.

Toisaalta kyse ei ole pelkästään fyysisestä halustakaan. Ainakaan niin että olisi tarve hankkiutua kenen tahansa halailtavaksi fyysisen hellyyden kipeyden korjaamiseksi.

Onneksi tapaamme jo viikon sisään, niin ei tarvitse kärvistellä kosketusta kaivaten. Juttelemaankin on mukava päästä, vaikka yllättävän monia asioita voi käsitellä sähköpostillakin. Tosin siinä on suurempi vaara puhua toisen ohi.