Olen pohtinut aiemmin kuvaamaani "oikeaa suhdetta" jonkin verran, nyt kun M on ilmaantunut elämääni. Jotenkin pieleen menneeseen suhteeseen liittyvät jutut ovat nousseet mieleen. Mietin kyllä jo monta kertaa heti suhteen päätyttyä, miten olin suostunut siihen että X illallisella suunnitteli kanssani tulevaisuutta, mutta sängyssä ei edes halannut ennen nukkumaan menoa.

Oikeastaan suhde meni pieleen kestettyään kolme päivää, vaikka sen jälkeen leikimmekin seurustelua vielä aivan liian pitkään. Kolme päivää sen jälkeen kun olin ollut X.n luona yötä, ja rakastellut hänen kanssaan, hän tuli luokseni yöksi. Silloin suukottelimme ja halailimme sängyssä. Mutta kun olimme ryhtymässä rakasteluun X.n kiihottuminen lopahti. Kysyin mitä hän pelästyi, ja hän vain murahti vihaisena. Silloin jo tiesin, ettei hän himoitse minua eikä suhteestamme tule siksi mitään.

Mutta kuvittelin, että seksuaalinen halu voi kasvaa myös luottamuksesta, ja sitä varten pitää tuntea toinen. Kuvittelen edelleen niin. Mutta X ei halunnut tuntea minua. Hän halusi että, olisin joku toinen.

S.ään luotan ja hän minuun, ja halu on tullut luottamuksen myötä. Samoin on tullut uskallus sanoa ääneen että haluaa. Sekin on paljon.

M.n kanssa välimme ovat heti olleet mutkattomat. Siis jo silloin kun ensimmäistä kertoja tapasimme työkuvioissa. Kun sitten tapasimme vähemmän virallisesti, alkoi kädestä pitäminen. Siihen liittyi mielestäni suuri luottamus. Luottamuksen myötä voin M.n seurassa olla täysin rento. Voin kulkea kotonani alasti, ja niin teenkin. M pitää minua ihmeellisenä juuri rentouteni vuoksi. Ja rentona on helppo haluta toista, helppo sanoa se ääneen, ja helppo nauttia toisesta ihmisestä.

X.n pidettyä minua niin ei-haluttavaa, on ihanaa kun kaksi miestä pitää minua lähes maailman seksikkäimpänä.