Tapaamme S.n kanssa töihin liittyvissä yhteyksissä säännöllisesti. Emme varsinaisesti työskentele samassa organisaatiossa, mutta en tarkenna, jottei tule kerrottua liikaa itsestäni.

Tosin Helsinki on kai täynnä 40-v akateemisia sinkkunaisia, ja naimisissa olevia miehiä jotka ovat näiden sinkkujen kanssa suhteissa, joten paljastumisen riski on olematon. Kaikki tämä voi lisäksi olla fiktiota. Paitsi niiden kahden miehen mielestä, jotka voisivat itsensä täältä tunnistaa.

Osallistumme S.n kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti myös yliyön kestäviin seminaareihin. Usein olimme jatkoilla samassa porukassa. Aika usein jatkoimme jatkoja jomman kumman huoneessa. Ja pikkuhiljaa ajauduimme yhä pidemmälle.

Missään vaiheessa meillä ei ole ollut varsinaista suhdetta. En ole koskaan haaveillut yhteisestä elämästä S.n kanssa. Päinvastoin. Oma elämäni on täynnä kaikenlaista, ja siihen sopivan miehen löytäminen olisi vaikeaa. S.llä on monta lasta ja kovin erilaiset harrastukset omistani. Ikäerokin on niin suuri, että S ei varmaan tulisi oikein juttuun ystävieni kanssa. Tai ainakin tunnelma muuttuisi. Vaikka ei S ole tyypillinen 53v mies, vaan monia 40v miehiä joustavampi.

Oikeastaan, olkoon selitys mikä vaan, niin en ole haaveillut että ei-suhde muuttuisi suhteeksi. Olemme puhuneetkin tästä monta kertaa. Eli ystävyytemme ei ole muuttunut silloinkaan kun muita elementtejä on ollut siinä enemmän. Ystävyys on kuitenkin ollut tärkein side. Lisäksi S.n kanssa on sovittu ettei hän ole mustasukkainen, vaan tämä osa ystävyydestä jää pois, jos tapaan jonkun miehen jonka kanssa aloitan oikean suhteen.

Mutta S.n kanssa tämä on jatkunut pitkään. Vuosia jo. Aluksia viattomampana, mutta ajan kuluessa siihen on tullut uusia sävyjä.

Olisi helpompaa kirjoittaa tätä, jos olisin aloittanut bloggaamisen pari vuotta sitten, kun sitä suunnittelin. Vaikeampaa purkaa tätä nyt, kun rinnalla on toinen ei-suhde. Mutta tarina varmaan kehittyy pikkuhiljaa. Siis tänne blogiin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />